lauantai 4. helmikuuta 2017

Ei ole helppoa edes kun on kivaa?



Ihmisille on niin kovin vaikeeta myöskin puhua suoraan noista fiiliksistä. Varsinkin kun yks keskustelu ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi. Sitten iskee se stressi, että entä jos ajan muut pois sillä omalla epävarmuudella...? 

Onneks niin ei oo käyny vielä kertaakaan!

MUTTA EIHÄN SITÄ KOSKAAN TIEDÄ ETTÄ MILLOIN SE TAPAHTUU MMH... !!?


3 kommenttia:

  1. Samaistun niin paljon. Mä vaan vedän ton käytöksen vissiin vielä askeleen enempi yli, koska veikkaan, et nimenomaan tuollainen käytös (muun rasittavuuden lisäksi) on ajanu kaikki ihmiset mun ympäriltä pois. Jos tollasesta epävarmuudesta huolimatta ihmiset on pysyny sun ympärillä ja jaksaa ja välittää, niin eiköhän ne sillon ihan oikeesti susta tykkää. :D Kyllä ne katoo ja häipyy ja sanoo, et sun käytös menee yli ja oot rasittava, jos ne niin ajattelee. Eikä ne nyt varmasti jo suhun tutustumisen jälkeen yhtäkkiä muuta sitä ajattelua susta, jos oot niistä kiva, niin oot varmaan kiva vaikka vähän epävarmuutta ilmeniskin!
    Tosi ihanaa kyllä, että on hyviä ystäviä, jotka jaksaa hieman useemmin ehkä muistuttaa sun olevan tärkeä niille Ei siitä omasta epävarmuudesta noin vaan pääse eroon vaikka haluais ja on sit tärkeää, että muut vähän tsemppaa kans siinä asiassa. Ehkä se sitten ajan kanssa siitä oikeasti pikkuhiljaa vähenee.

    Se on kyllä jotenkin tosi raskasta, kun ihmisten tuntuu olevan hirveen vaikee puhua tunnejutuista "pelkkien kavereiden" kanssa. Musta on ainakin kiva sanoa, jos joku on hyvä tyyppi tai jos tykkään jonkun seurasta tms. kun ainakin itestä se tuntuu kivalta, jos ihmiset sanoo hyviä juttuja vaikkei niitä uskoiskaan ihan tuosta noin vaan. Monet vaan menee hirveen vaikeiksi, jos erehtyy tokaseen, että tykkää siitä kun se on niin kiva. Kyllä nyt varmasti ihastusten ja seurustelukumppaneiden kanssa tunneasioista puhutaan, mutta on musta kiva kertoa tollasia asioita ihan kavereillekin. Ja selittää miks käyttäydyn niinku käyttäydyn koska oon tällanen vammanen urpo. Ihmiset ei vaan oikeen tunnu haluavan keskustella tollasista aiheista.

    - sleepy

    VastaaPoista
  2. Apua oon miettiny just viimesen viikon ihan samoja asioita! Siis ihan ku mun aivoista! Just toi et jos törmään kehenkään kiinnostavaan ihmiseen, alan kunnon sydänviesti-spämmijäks ja sit ahdistaa et oon rasittava ja liian obsessive. On tää hankalaa, ehkä ei vaan pitäis ylianalysoida.

    VastaaPoista
  3. Samaistun! Mulla on koulukiusaamistaustaa ja nyt, 22-vuotiaana murehdin ja ylianalysoin jokaisen kahvikutsunkin. Jossei ne oikeesti tykkääkään musta, vaan tuntee velvollisuudekseen kutsua. Tai jos ne kutsuu vaan sen takia että saavat sitten myöhemmin puhua paskaa. Onneksi hiljalleen tilanne alkaa parantua ja ikä on tuonut eräänlaista varmuutta näihin sosiaalisiin kanssakäymisiin. Pikku hiljaa.

    VastaaPoista